nousee valo taivaanrantaan kuin laulu suloinen,   ja maailman mustat hampaat ovat muistoa ja unta   pakkomielteen kudosta kaikki sanat, jotka lausuin   kunpa olisi ollut käärmeenkieli pirunnyrkissä      hei,    hei, hei   tämän runon tahtoisin unohtaa (4x)      jokin vihan olento raskain kuluin yli herkän maan   enemmän kuin koskaan olen, enemmän kuin tahtoisin   tuuli vakavana huokaa, tasangoilla kuutamo   vihmoo lainattua kultaa veden tinapaperiin      hei... (6x)