vain niminä muistamme heidän nyt kulkevan    hämärään kahlaten ohitse historian   ja nuo olennot, kuin oma äänesi,   puhuvat sinulle vain kun et kuuntele      eläinjumalat hirviönaamioin, ihmisenvartaloin   luopuvat mahdistaan, muuttuvat saduksi vain      kun heräsit unesta huutoosi omaan   ja niskasi    taipui kumarrukseen   jokin liikahti takana verhon, ja näit   mitä näit   todellakin kuin sarvekkaan hahmon       Kerto:   pyörien, kieppuen, parkuen nauravat    mukaansa raastavat tanssien hulluuden    laulaen, painien, ilkkuen, pilkaten    kuink' ilosta raivosta itkien   raahaudutkaan      kaikki anteeksi annettu,    kannettu valkeat lakanat narulle kuivumaan   ikkunat pesty ja pihamaa lakaistu   uni kuin häpeillen vuoteeseen jätetty on      sanat katkeaa, askareet päättyy   kun salojen takana   petojen mylvintä, räikkien rääyntä käy      kun heräsit...      Kerto