-
By Anne Mattila, Monta kertaa jo ihmettelin.
Minne tää kaikki oikein johti,
aina kun tyyppi
-
By Anne Mattila, Kohtalo antoi meidän hetken aikaa
Toisiamme rakastaa
Mutta kun aika koittaa
Niin sua
-
By Anne Mattila, Jo näen kotitalon mäen päällä
ja sen pihakoivun jonka alla istuin
-
By Anne Mattila, Hämärässä piirtees eteen heijastuu
Kuu kuultaa kasvos säteillään
Sä ootat jälleen luona
-
By Anne Mattila, Niin valoisat yöt
ja tuulet rakkaimman maan
tää kulkija rauhaton ei unta
-
By Anne Mattila, Olet siinä vierelläin mun
tunnen kosketuksen näin sun
vierelläs on turvallista olla
Autat
-
By Anne Mattila, Luovutan, heitän pyyhkeen kehään kellot pysäytän
Luovutan, ei oo syytä jatkaa
-
By Anne Mattila, Ei edes loistavinkaan säde auringon
Sydämmestäin kaipuuta voi poistaa
Kun sanot "rakas",
-
By Anne Mattila, Rannankivi vielä on niin lämmin
sillä rinnakkain istutaan
nyt vaikka iltatuuli viileämmin
yötä
-
By Anne Mattila, Maan päällä paikka yksi on
niin pyhä armas verraton
mi tarjoo lemmen