Kauan vei, kunnes huomasin,
tunteet johtaa mua kuitenkin
rakkaus kun vallan
kertosäe:
Eksynyt oon asfalttiviidakkoon
Betonimuurit vartioi, siellä öist�
Jäi leijumaan outo hiljaisuus
kun lauseet loppu äsken meiltä
ja välillemme
Tää kyllä outo juttu on, ihme tosiaan
Kun joka hetki aina
Enkeleitä onko heitä
päällä tämän maan?
Kumpa meitä eksyneitä
mä
Yössä yksinäisen vaeltajan kulkevan näin
näytti kaipaavan hän kuuntelijaa
Kun me nähtiin toimit toisin kuin nuo muut
Puheissas ei vilahdellut
Hei kuules poika tulinen,
eleistäs jo näen sen.
Tuo tyttö sua kiinnostaa
j
Miksi hylkäsit mun, sinä rakkahin vain
Vaikka yhdessä näin luvattiin.
Ett�
Tänään silmin avoimin mä katson maailmaa
vähitellen itseäin oppisin tunte
On siitä jo aikaa, kun jäit viereltäin
En tiennyt mä lainkaan,
Myös olin kuullut sinusta ja maineestas
Siks en koskaan luullut että
Outo ja uus turvallisuus lämmöllä täyttää mielen
ihmeellinen rakkauden vo
Sitä huokausta unohda en koskaan
Jotain kuului ehkei ääneen, mutta niin
Vie
Haluan haluan haluan tietää rakas ootko josta näin mä unta
Haluan
» More on Anne Mattila