olitte kummatkin seitsemäntoista kun löysitte sen suuren kultaisen avaimen   tuntuu kuin siitä ikuisuus olisi, vaikka vain viisi vuotta kulunut on   harmaahiuksinen portinvartija hymyili teille ja kumarsi syvään   hopeisen portin takana odotti kaupunki jolla on jumalan kasvot   jokaisen sekunnin mukana muuttuvat muistot, menneet puheet ja asiat   pienestä pussista kauneutta pulittaa saa säkillisen rumuutta   ootteko nähneet jo tarpeeksi uskoaksenne todeksi kaupungin   jonne sovitte palaavanne vanhoina ja viisaina      kunhan kuluu viisi vuotta palaatte takaisin kaupunkiin jolla on jumalan kasvot      ei tarvita rahaa, ei loitsujakaan, se kultainen avain on aika   ei tarvita karttaa, ei kompassia, hopeinen portti on mukananne   ja se harmaahiuksinen portinvartija lahjottavissa on avaimella   jos vain löydätte sen näiden vuosien jälkeen   näidenvuosien, jotka hioivat särmät, repivät siivet   näiden vuosien jotka kovalla kädellä kouluttivat itsepäisiä oppilaitaan      kunhan kuluu viisi vuotta palaatte takaisin kaupunkiin jolla on jumalan kasvot      ootteko nähneet liikaa uskoaksenne todeksi kaupungin   jonne sovitte palaavanne vanhoina ja viisaina kymmenen vuoden kuluttua   ei tarvita karttaa, ei kompassia...