Kuolon tiellä kulkevalle kaikki kaunis katoaa   Yön varjot raiskaavat päivänvalon taivas päälle putoaa   Välähdys on elämämme, aika tietää kuolemaa   Se hiljaa hiipii, voimat kerää, taudit kylvää, tuhoaa   Verestä ja kyyneleistä kasvoi siivet vihan   On aika nousta vapauteen, unohtaa aika menneisyyden      Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo   Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa   Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon   Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton      Yli vuorien ja kosmosten, läpi myrskyjen kaaoksen   Kasvot kauniit pirstaleiksi repii mielen tuskan tukahduttaa      Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo   Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa   Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon   Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton      ...viimein koittaa aika uusi tuon puolen syvan ja pimean...      Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo   Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa   Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon   Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton      Paluu elämään on mahdotonta ja taistelu on turhaa   Viattomuuden löytäminen harhaako vai matkan pää   Kuolonhiljaisuus pysähdyttää, hetki mitä ei ymmärrä   Aika on tämä jossa elämme hetki johon kuolemme      Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo   Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa   Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon   Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton      ...viimein koittaa aika uusi tuon puolen syvan ja pimean...