[alkusoitto]      Tuhannen vuotta olemme kulkeneet    eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso!    edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin.      [JUMALTEN KAUPUNKI]      Tuon laakson pohjalla    taivaiden tornien ympäröimänä.    Joet vilkkaat risteävät    aikaa ammoista kuljettaen.       Saattue pysähtyy    lämpimään sateeseen.    Jossain kaukaisuudessa    pronssitorvi soi - kuunnelkaa!       Tie aukenee laaksoon,    vedet ain' virtaa alaspäin.    Ikuisuuteen aika vie,    kultaiseen taloon jumalten.       Ukkonen valaisee    seinämät vuorten jylhien.    Vesi rummuttaa kattoa metsän    sen kansaa raviten.       Tuhannen vuotta kulunut kai    on siitä kun täältä lähdimme.    Vihdoin olemme kotona    kaupungissa ikuisten.       Tie aukenee laaksoon,    vedet ain' virtaa alaspäin.    Ikuisuuteen aika vie,    kultaiseen taloon jumalten.       Puisen pöydän äärellä    esi-isät juhlivat.    Sirpaleissa rikotun lumouksen    jalat veressä tanssien.       Vesi kadonneen järvenselän    iäisyydessä lepää.    Heikko pinta peilityyni väreilee    vain kosketuksesta ihmisen.       Tuhannen vuotta ja    veljet toisensa pettävät.    Niin jumalten kaupungin    kauneus edessämme katoaa.      [English translation:]      [LEGACY OF A THOUSAND YEARS]      [prelude]      For a thousand years we have wandered,    seeking for our forsaken people, and lo!    before us is the path to the city of the gods.       [CITY OF THE GODS]      At the bottom of that valley    surrounded by heavenly towers.    There cross two brisk rivers    carrying long gone time.       Here the company will stop,    resting in the warmth of rain.    Somewhere far, far away    sounds a bronzen horn - hearken!       Path leads to a valley,    waters running downwards.    To eternity our time shall lead us,    to the golden house of the gods.       At the flash of lightning    the dreary mountains unveil.    Water pounds the green vault,    nourishing the woodland folk.       A thousand years may have passed    from the moment we left our home.    At last have we returned    to the city of the eternal.       Path leads to a valley,    waters running downwards.    To eternity our time shall lead us,    to the golden house of the gods.       Our forefathers, they feast    around a wooden table.    In the fragments of a broken spell    they dance with blooded feet.       The open, forsaken lake    is sleeping in forever.    The frail unrippled breaks    only at the touch of man.       A thousand years    for a brother to betray brother.    And the beauty of the city of the gods    will vanish before our eyes.