Käy ilta laskemaan   tummuu varjojen alle maa   syntyvän tunnen kyyneleen   matkalleen jo karanneen   olkoon niin et lähdet pois   ja jää vain jälkees kaipaus tää   olkoonkin niin minkä voin   jos näin meille käy      Eilinen ei milloinkaan   takaisin tuu uudestaan   ei päivätkään voi häivyttää   minkä koin se jäljelle jää      Yön alle yksin jään   tuikkii tähdet mun ikävää   kuiskaten tuuli puhaltaa   vaikka ehkä et kuulekkaan   olkoon niin et lähdit pois   ja jäi vain jälkees kaipaus tää   olkoonkin niin minkä voin   kun näin meille käy      Eilinen ei milloinkaan   takaisin tuu uudestaan   ei päivätkään voi häivyttää   minkä koin se jäljelle jää