Atlantin matalapainetta,   on jatkunut jo monta viikkoa.    Älä enää mua opeta.    Sadekausi pian jo lopeta.      Ei anneta taian murtua.    Ei anneta sydämen turtua.    Ei purra enää purtua.    Ei surra enää surtua.      Minä lupasin silloin sulle vaan,    pelkkää pou-ou-ou-outaa.    Vaikkei sitä tullutkaan.   Ehkä vielä uudestaan    minä voin pilvet karkoittaa    ja pelkkää pou-ou-ou-outaa    sulle tänään antaa vaan.       Minä kaiversin sun nimes laituriin.    Sinä rakastuit siihen aituriin,   joka oli vain pelkkä juoksija.   Miksi näin? Minkä vuoksi? Ja       minä opettelin sinua unohtamaan    ja tutustuin yhteen hoitajaan,    joka hoiti mua niillä hoidoillaan.   Enkä muistanut sua enää ollenkaan.      Minä lupasin silloin...       Jos vain pääsi kääntymään    saisin, et joutuis koskaan nääntymään    ikävään.      Atlantin matalapainetta    on jatkunut jo monta viikkoa.   Kuka kylvi murheen niskaamme?    Millä me pois sen tiskaamme?      Ei anneta taian murtua...       Minä lupasin silloin...