[kerto:]   Tarviin rauhaa keskellä kaupunkii   Haluun vaan laulaa rauhassa lauluni   Mä oon mitä oon, en mitä muut olettaa   Tuun sellaisena kuin olen, tai en tuu ollenkaan   (x2)       Voin paljastaa, jos lupaat, ettet kerro kenellekkään   Cheek ei ole supermies, eikä Skywalker edelleenkään   Nöyrästi loskas Jarena kohti kevättä tarvon   kunnes illan stagella rotsi levällään taas on   Kun on paha mieli, miettii, onko tää nyt oikee suunta   mut showt on vedettävä, tekohymy jos ei muuta   Aurinkolasit päähän, niin ne ei voi peilaa sieluu   eikä nähdä silmistä ku mulla meinaa kiehuu   Kaikki tuntee apinan, mut apina ei tunne ketään   Ne tulee tsiigaa sankoin joukoin aina kun se vetää (Liiga!)   Mun elämäs on viihdettä, sirkusapinat tuli laittamaan jengiin liikettä   Kakskakkoset pyörii, Chrysler nielee asfalttia   Nää vuodet piinkovan showmiehen kasvattivat   Ketä meitä muita on, voin nimetä jokaisen   Lahja ja kirous, se on vaan et miten sä otat sen       [kerto]x2      Silti joskus tarviin suojapaikan heikkona hetkenä hetkeks   Aurinkolasit toimii peittona edessä, tehden   vähän tilaa hengittää tässä kaupungin vilinässä   Ihmisten ympäröimän etsin rauhaa mun sisimmästä       Vaik oon harvoin yksin, tuntuu yksinäiselt liian usein   Ne ei nää pintaa syvemmälle vaikka oisin ilman kuteit   Ne ei tunne mun paineita, ei tiedä psyykkeest mitään   Ne ei nää sielua, mut väittävät mun myyneen sitä   Niille tää on leikkii, en oo ihminen vaan pelkkä tuote   pelkät kuoret, ja vaik se loukkaa, en mä kuole   Oma valinta, ei kai pitäs valittaa, vaan   keskittyy kuulee historian siipien havinaa, mut   ajan kanssa turtuu, ja kaikkeen kyllästyy   On vaikee saada kiksei mistään, tai ees yllättyy   Kuulostaa pahalta, kun sen näin kärjistää   Mut siltä se kans tuntuu kun ei meinaa pysyy järjissään       [kerto]x2      Jos jaksat kulkee nää neljä minsaa artistin messissä   niin ei tarvii lukee niit haastiksii lehdistä   Onko nekään usein muuta kun sanahelinää   ei niille toimittajille kaikkee uskalla selittää   Oon vainoharhainen, monesti pettynyt   siks en katso aina silmiin ja olen niin estynyt   Vuori muodostuu ja vahvistuu, mies ahdistuu   Pikkuhiljaa tää norsunluutorni valmistuu    Ja mä istun sielä, yksin siellä päivystän (mä oon täällä)   Jospa joku sattuis kiipee ylös pysyy väijyssä   Tuskinpa vaan, oon kai Narkissoksen sielunveli (mis mun peili on?)   Ne väittää, että panssarilla peitän pienuuteni   En voi sanoo koskaan tyhmii ajatuksii ostaneeni   Rakastan järkee, sä voit kutsuu nuoreks Sokrateeksi   Ja voin juoda myrkyn, jos se on perusteltuu   On kai tässä muutenki jo tarpeeks tullu edustettuu       [kerto]x2      Mä oon mitä oon, en mitä muut olettaa   Tuun sellaisena kuin olen, tai en tule ollenkaan   (x2)