Puristuksessa jokseenkin elävänä    Ei paljoo mitä odottaa    Astinlautoina ei montaa ehjää oksaa    Joissa elämä virtaa    Ei oo montaa, ne mahtuu yhteen kouraan    Joista varmasti tietää    Et ne näkee kun ne katsoo    Ja sen kaiken ymmärtää       Mitä tahdot?    Mitä siitä    Mikään ei kuitenkaan riitä?    Mitä teitkään sinä itse?    Muista se kun tuomitset       Kyydissä tuomiopäivän vaunussa    Yksin usvassa niin väärällä raiteella    Syöksykierteessä eikä oikaistuksi saa    Ennen kuin koskee maan pintaa       Paremmasta saatiin varmat merkit    Joihin päätettiin luottaa    Tähän johti, harhaan asti päästiin    Ja miten tästä voi jatkaa?       Älä katso, älä kuule    Pidä vaan kiinni sun huulet    Vähän arvaa, älä tiedä    Riittää kunhan sä siedät       Niin kuollakseen elossa    Enimmäkseen jo kuollut