Jumala on ollut hiljaa   kaksituhatta vuotta   kiikkustuolissa kiikkuu, itsekseen puhuu   kuluttaa vanhuuttaan      tekohampaat lonksuvat suussa   joku vaihtaa vaipat   ei muista viikonpäiviä, ei   suurta luomustaan      Poika kyttää perinnöksi   taivaan valtakuntaa   tajuton maailma on   Perkeleen syli      eikä sitä voi ohjata enää   mihinkään suuntaan   on peli pelattu, pallo   menetetty on      Syvissä vesissä unelmat kuolevat   ja maailma on kuin Perkeleen syli   murheen kielet mielet, haavat nuolevat   ja maailma on kuin Perkeleen syli   Kylmä syli!      Kuka uskoo kirjoituksiin   jaksaa asuttaa maata   unelmat kuolevat   jo kohtuihin      tai jos sattuvat syntymään   on murhe kumminaan   kuolema päätä silittää, sylkee   tulta lohtuihin