Taon yksin sieluni mustaa varjoa
muotokuvaa mustemmaksi muuttuvaa
ei keskeneräi
Mä kadulla kuljen
Ja kun silmät suljen
Voin nähdä sut
Me ollaan valitut
Sun
Maailma syö miehen, uroksen upottaa
En anna periksi, turha on opettaa
Muuta
Tule sisään Helvettiin, astu rohkeasti peremmälle
on pöydät täynnä mutta
Lähdinpä vain katsomaan
lujaa luontoani
sakeaa vertani
kauas yötaivaan taa
me
Tällä puolella katua eivät tutut tule vastaan
ei teeskentelyä, ei pitkiä
Rakastamme aivan kuin
tarinaa olisi vielä jäljellä
onnellista loppua
odotamme
On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan,
tuuli ei tuule mutta sade kyllä
Nainen, sinä olet metsä, olet
vihreä, hyvä
minä olin pieni poika, joka
eksy
Ei ole miestä, ei naista
tänne eksynyttä
joka osaisi
muuttua sinuksi
Ei ole
Elämänruoska piiskaa
murheellista miestä märkänä hiestä
kuljen matkaa jot
Joku vaihtaa öisin lähikauppojemme nimiä,
äidit synnyttävät lapsia joiden
Äidin murheenkryyni
isän ylpeydenaihe
pystyssä ruoto, vaikka mennyt on maine
Taas kaivan hautaa iloilleni
vedän hirteen suruni
ei mitään tunteita
ei mitä
Yön valossa
taotaan aurinkoa
toivosta uudesta
nähdään unta
mahdottomasta
tu
» More on Kotiteollisuus