Puiden rankojen katveessa kulkee   helvetin pitkä, kapea tie   suora tie, joka on   keltaisten lehtien peitossa      Sen varrella   katselen lintuja   jotka vievät osan minua   taivaalle noustessaan   lentäessään sinne minne   en pääse milloinkaan      Olen työn raksaan raataja   olen yksin puhuva   kannan kirkkomaan   multaa taskuissani   pimeyttä harteillani      Ei pääse vaivainen sieluni   ikuisen kylmän kynsistä   ei pääse vaivainen sieluni   ikuisen jään kourista      (x2):   Yön sylissä   talvikylissä   taivas puhaltaa kylmää, maa menee routaan   jähmettyy   pimeän pidoissa yö pitkittyy      Kaukana siintää portti   jylhänä, yksinäisenä   myrskyjen piiskaama   ruosteinen, yön kylmän takoma      Portin takana, puiden latvat   kylpevät auringossa   jäät ajautuvat rantaan   joki virtaa vapaana      (x2):   Yön sylissä   talvikylissä   taivas puhaltaa kylmää, maa menee routaan   jähmettyy   pimeän pidoissa yö pitkittyy