Vanhat kallot raksuttavat mennyttä aikaa
Uudet kallot tikittävät pommin laill
Ei auta peräruiskeet
Ei poisto amalgaamin
Ei tv-shopin tyynykään, se anatoomi
Kun Suomi putos puusta oli kaunis kesäsunnuntai
Hölmistynyt ihmislapsi vaihtoi
Venähtäneet naamat, pahat kielet, pitkät nenät
Silmäpussit, lähtöpassit,
Lapset on pinottu padoksi koskeen, vesi ei virtaa enää,
Koski kuohuu
Kerran Helsingissä yksin kuljin aamuyöllä pitkin katuja ja mietin eloani
Miet
Tuttu ja turvallinen
Kiehtova ja vaarallinen
Luotettava, tavallinen
Kiihottava,
Jos sais heittää ärrän, ässän, koot ja aat ja uun
Mä tartten lämpöä
anna, anna, anna
mä kaipaan kosketusta
anna, anna, anna
e
» More on Ismo Alanko