Kävelen yksin pihalla, luurit päässä   Auringos, sateessa, loskas tai jäässä   Sanat pyörii mun mielessä ja pyrkii kuuluvii   Puhun itekseni on spittaus mun suurint huvii   Eikä kiinnosta muu ku oon mun ammatissa   En pysty olee sylkemättä ku jengi amiksissa   Mun intohimona on hoppi, näin on ollu pitkään   Eikä pysäytä mua luonnonvoimat tai mitkään   Seisoin veistoluokassa pöydäl ja puskin settii   Jengi ei ollu valmiin, mulle päin naamaa naurettiin   Elettiin varmaan baut seittemättä luokkaa    Päätin etten luovuta, tää on mun suo ja kuokka    Sitte tapasin hoon ja se valo muhun uskoo   Ja kattokaa meit nyt, tuhdisti takan kokemust on   Mä lupasin mun äidille et teen siit ylpeen   En osaa kirjottaa runoi mut osaan sylkee      Kerto:      Mä ilosta syljen, mä surusta syljen kun syljen,   ja joskus muutenvaan   Mä syljen missä vaan, syljen millon vaan,   mihin biittiin vaan ja mitä vaan   Mä ilosta syljen, mä surusta syljen kun syljen,   ja joskus muutenvaan   Mä syljen aina vaan, kenen kanssa vaan,   Ihan missä vaan ja tost vaan      Mä avaan sydämeni, mun kynälleni   Avaan ajatusvirran, taas tulee hyvä mieli   Istun kirjottaa, kielen kirvottaa   Tää antaa mulle enemmän ku mitä ottaa   Mä avaan suuni ja (sylkyääni) suoraan maaliin   Saken biitit toimii ku kankaan ja me tuodaan vaan   maali   Tää tyhjentää päätä, puhdistaa mieltä   Antaa voimaa ja raivaa agressiot tieltä      Niin paljo syljettävää et valuu suupielist   Vaik välil iljettävää sekä kaksmielist   Puhun faktoja, en huijaa   Ainoot ketkä ei meilläpäin sylje on muijat   Sata baarii ei oo viel mitää se vast lämmitellää   Friistailbätleis meille ei oo sanomista kellää   Mä spittaan spittaamisen ilost, oliks epäselvää   Sä poljet tandemis himaa, me melutaan ja    syljeskellään      Kerto