Kärsivan rukous   Tuskissasi jaloissani ryömit   Armoa anoen   Vuodattaen verta tuhansista haavoistasi   jotka suolalla ja myrkyllä kyllästin   Ei ole armoa   Ei anteeksiantamusta   kun kasvojasi ilkkuen potkaisen      Kuka nyt on Herra   ja ketä on korkeuksiin katsottavan?   Kenen varassa on elämä ja kuolema,   kenen vihaa on nyt peljätävän   Kurjuutesi on onneni!   Heikkoutesi on vahvuuteni!      Mahdin alla taipuu kovinkin teräs   Pelossa katoaa syvinkin viisaus   Viimeinen isku   Raastaa sinusta elon rippeet   Ruumiisi häpäisen   ja hautaan kuolleeseen synnin maahan   Kerran taivaan valon ruhtinas   nyt ravintona matojen   Kun jälleen yöhäön palaan   on nimesi vaipunut unholaan