elämän keskipäivässä   minäkin eksyin synkkään metsään   aamupäiväin kappaleisiin   iltojen ikävään   missä   kasvot puhuvat omaa kieltään   oppivat suruaan nauramaan   ja elämän hauraat astiat   katsovat ihmetellen toisiaan      askel ja pysähdys kerrallaan   yksi nurin, yksi oikein   etsi tietä joka hehkuu,   polkua joka puhuu      Chorus:   se on käsiesi liikkeissä   se on taivaankannen valoissa   se on päivällä ja yöllä ja aina   se on täällä se on muualla   se ei puhu, ei voi vastata   olen ymmärtänyt tämän sen valossa      talvi toi meidät tähän paikkaan   missä lepäämme kylki kyljessä   opimme enemmän toisiamme   opimme ajoissa luopumaan   en ehkä tiedä mitä tehdä   vaikka joskus olenkin varma   ja joskus makaan aivan hiljaa   ja uskallan vain epäillä      jos yrittäisin puhua vain sanoja   käsiin jäänyt kosketuksen paloja   täytyy luopua, ajatella uudelleen   itsensä ja muut      Chorus