Siinä unessa valvoin   ja minulla oli hopeinen haarniska   seisoin varjona vuorella,   auringon kirkkaus otsallani ja maa   oli uusi ja valmis.      Siinä unessa lensin   haukkana lumisten vuorien ylitse   sydän tulvillaan kipua   jota juuri hylätty tuntee ja maa   oli vanha ja hauras.      Kivihuoneen lattialla   istuu nuori Aleksandra   keinuu hiljaa ees ja taas,   suojaa käsin lintuaan.   Minä sanoin heille:   "Tulkaa myöhemmin jos ollenkaan."   Minä sanoin heille   mitä kohta tulee olemaan.      Siinä unessa itkin,   poltin maahan kaupungin   kuten minun käskettin,   kuten mittani määrää ja maa   oli uusi ja valmis.      Siinä unessa heräsin   näin luojani kasvoista kasvoihin.   Enkä laulanut enää,   en enää nostanut päätäni ja maa   oli vanha ja hauras.      Suruhuoneen seinustalla   pölyttyvät kuvat nukkuu   katsoo hiljaa uniaan   muistamatta rakkaitaan   Hän herää päivemmällä,   sukii käsin hiuksiaan.   Hän herää päivemmällä   unohtamaan haamujaan.