(Jussi Hakulinen)Nuo tuhannet laulut hän tuntee niinJotka kapakoista löytyy aina iltaisinMutta yhtä hän oppinut ei milloinkaanSen laulaa nyt teille mä saanNyt satamabaarissa istuu hänVaikka elämältä tahtoi varmaan enemmänKahva on poissa vanhan kolpakonJota kauan hän suudellut jo onOn silmissään meikki joka kertoo senEttä vartalot on nähnyt miehen tuhannenEi enää mahdu hän kauniiseen maljakkoonEi enää mahdu hän aurinkoonJA KUN PUISTONSA VARJOISSA ÖISIN HÄN KULKEESE ON NIINKUIN KAUNISTA GRAFIIKKAASE SILMIÄ POLTTAA, JOS KATSELEE KAUANEI SE SÄRKYÄ VOI MILLOINKAANHän pitää pientä kuvaa aina mukanaanSiinä nuori nainen häntä tuijottaaSe kertoo mitä joskus hän ollut onKaunis ja niin viatonJa tuohon kuvaan hän salaa joskus vilkaiseeHän sitä luulee kai vieläkin peilikseenMut vaikka ruusun loisto kerran sammuikinPiikit tallella on vieläkinJA KUN PUISTONSA VARJOISSA ÖISIN HÄN KULKEESE ON NIINKUIN KAUNISTA GRAFIIKKAASE SILMIÄ POLTTAA, JOS KATSELEE KAUANEI SE SÄRKYÄ VOI MILLOINKAANJA KUN PUISTONSA VARJOISSA ÖISIN HÄN KULKEESE ON NIINKUIN KAUNISTA GRAFIIKKAASE SILMIÄ POLTTAA, JOS KATSELEE KAUANEI SE SÄRKYÄ VOI MILLOINKAANJoo, nyt satamabaarissa istuu hänVaikka elämältä tahtoi varmaan enemmänKahva on poissa vanhan kolpakonJota kauan hän suudellut onOn silmissään meikki joka kertoo senEttä vartalot on nähnyt miehen tuhannen