(Juha Lehtovuori)Miehet työnsä tehtyään palaa kotipihaansaJo melkein kaiken nähtyään ne juo taas pyhään vihaansaJa naiset lapsineen syrjässä seisovatNiin kasvavat hiljalleen jo uudet, katkeratJa kaikki toisensa tunteeTurhat lauseet unohdetaanHeitä jotka poispäin kulkeeNiin tuskin kaivataanSIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIENTALOON VARRELLE RAUTATIENPYSTYY KYLMÄN HILJAISUUDENVAIN JUNAN PILLIT SÄRKEMÄÄNSIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIENTALOON VARRELLE RAUTATIENMUT MISTÄ LAULUN LÖYDÄN UUDENJOS SINNE MÄ AINA JÄÄNJa sanaakaan ei sanota, sen kaikki tietävätEikä armopalaa anota, saa unohdus pelkäävätJa kaikki toisensa tunteeTurhat lauseet unohdetaanHeitä jotka poispäin kulkeeNiin tuskin kaivataanSIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIENTALOON VARRELLE RAUTATIENPYSTYY KYLMÄN HILJAISUUDENVAIN JUNAN PILLIT SÄRKEMÄÄNSIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIENTALOON VARRELLE RAUTATIENMUT MISTÄ LAULUN LÖYDÄN UUDENJOS SINNE MÄ AINA JÄÄNMiehet kotiinsa poistuu, vaimoihinsa nojatenNäytelmä päivittäin toistuu laskee aurinko sen muistaenVaan yksi pieni poikaJää pihaan seisomaanHän katsoo kiskoja noitaJa lähtee kulkemaanSIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIENTALOON VARRELLE RAUTATIENPYSTYY KYLMÄN HILJAISUUDENVAIN JUNAN PILLIT SÄRKEMÄÄNSIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIENTALOON VARRELLE RAUTATIENMUT MISTÄ LAULUN LÖYDÄN UUDENJOS SINNE MÄ AINA JÄÄNSIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIENTALOON VARRELLE RAUTATIENPYSTYY KYLMÄN HILJAISUUDENVAIN JUNAN PILLIT SÄRKEMÄÄNSIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIENTALOON VARRELLE RAUTATIENMUT MISTÄ LAULUN LÖYDÄN UUDENJOS SINNE MÄ AINA JÄÄN