Suljettu autiotalo   sen ikkunassa auringon hatara valo   on kotikylän laitamilla puitu viljaa   kesästä jäljellä vain ajatus   ikävän rajaton siipi   se tahtomatta tuli ja minua riipi   ja kotipiha kasvaa polviin asti heinää   kun lapsuuden polkua astelen   suruni seiniä katselen   tuntuu kuin irti pääse en      Huojuva talo   äiti kuule minua   voimat ei riitä    en tiedä mitä tehdä   huojuva talo   uskon isä sinua   kauan on siitä   kun tiesin mihin mennä voin      Oon kovin yksin   oo oo oo ooh niin yksin.      Kotini takana lehto   sen uumenissa unien keinuva kehto   ja puro joka päivän kirkkaudessa välkkyi   on vuosien viimoissa kuivunut   elämän raitilla tuulee   kai joku sitä vapaudeksi luulee   ja kylätietä kulkee tyttö jonka tunsin   vaan valo silmistä siirtynyt   aika jo kasvoihin piirtänyt   kertoisit minne lähden nyt      Huojuva talo   äiti kuule minua   voimat ei riitä    en tiedä mitä tehdä   huojuva talo   uskon isä sinua   kauan on siitä   kun tiesin mihin mennä voin      Oon kovin yksin   oo oo oo oon niin yksin      Kertokaa mitä tekivät meille,   lapsuuden leikkejä rakastaneille   pimeän siemenen saivat sisään   mutta me kotiin palataan   särkyneinä kotiin palataan      Huojuva talo   äiti kuule minua   voimat ei riitä    en tiedä mitä tehdä   huojuva talo   uskon isä sinua   kauan on siitä   kun tiesin mihin mennä       Huojuva talo   äiti kuule minua   voimat ei riitä    en tiedä mitä tehdä   huojuva talo   uskon isä sinua   kauan on siitä   kun tiesin mihin mennä voin      Niin yksin