Aamulla nousin avasin verhot
pimeää vielä petasin sängyn
selasin lehden ja
Aina yksin, aina sydän syrjällään
aina yksin, teen tulta pimeään
Sun l
Ajattelen sua, tsättädädädä, tsätsädädädä, tsätsädädä.
Mä en en
Kiire ihmisen mielen voi tummentaa,
huoli huomisen sielua syö
Mutta jouluna k
Katuja kuljen, näitä katuja kuljen ja mä mietin
sama on minne,
rajan ylitit
aivan liian myöhään tajusit
kylmää kiveä mun sydämeni on
auta mä en kun sä vaatteesi pakkaat
tää päätös on vain
en tiedä kuinka sen nyt kertosin
ehkä kummeksut tunteitani,
että vieläkin
Kuu valaisee järven selkää
tuuli on tyyntymään päin
taas kerran mä jä�
Suljettu autiotalo
sen ikkunassa auringon hatara valo
on kotikylän laitamilla
Ensimmäinen syksyn sade kastoi koko maan
sateenkaaren päässä ei aarre ollut
Istutaan taivas alla ääreen nuotion
juhla seurueessa meitä monta on
kuulemm
Tunnetko tunteen polttavan
tunnetko sielun hohtavan
tunnetko kuinka alkaa rak
Joka ilta hän lapsensa nukkumaan peittää pehmoisiin vuoteisiin
Sitten ajaa h
laskeutuu kädelle, lukkiutuu iholle
ja mä nään kuvani muuttuvan ehjäksi ka
» More on Anna Eriksson