laskeutuu kädelle, lukkiutuu iholle   ja mä nään kuvani muuttuvan ehjäksi kasvoilla sun   haurauteen maalatun   uskouduin sinulle, lupauduin matkalle   ja mä näin renkaina silmies pinnalla toivoni mun   pelkoihin peilatun      jos kolmesti sut kieltäisin   jos uskoni heikko minut syliinsä saisi   nimesi muiston jäädyttäisin   mieleni musta jos ei vapahtaisi   vieläkö silloinkin olisit mun   (vieläkö silloinkin)      turvaudun itseeni, sulkeudun kuoreeni   ja mä nään kätesi viivojen kilpeeni kaivertuneen   uskallan uudelleen      jos kolmesti sut kieltäisin   jos uskoni heikko minut syliinsä saisi   nimesi muiston jäädyttäisin   mieleni musta jos ei vapahtaisi   vieläkö silloinkin olisit mun   (vieläkö silloinkin)      sinusta sinuun vie kaikki polkuni   silti en löydä karttani reunalta pois   enkä pyydä neuvoa vaikka mä tiedän se luoksesi tois      jos kolmesti sut kieltäisin   jos uskoni heikko minut syliinsä saisi   nimesi muiston jäädyttäisin   mieleni musta jos ei vapahtaisi      jos kolmesti sut kieltäisin   jos uskoni heikko minut syliinsä saisi   nimesi muiston jäädyttäisin   mieleni musta jos ei vapahtaisi   vieläkö silloinkin olisit mun   (vieläkö silloinkin)   vieläkö silloinkin olisit mun