yli metsän, pellon kirkonkellot   ne kumeana kaikaa sunnuntain   mustissaan oli pappi ja suku   mutta joku siitä haudalta puuttui kai      vanhempi veli meni rankamettään   eikä se joutanu saattelemaan   isä oli toiselle antanu talon   toiselle jäi vain kova maa      kylmä ja kova maa   mun kotimaa, isieni maa   karu kansa ja kova maa   mun oma maa   kuunnelkaa, kun se laulaa      kanttori veisaa kun arkussa vainaa   vanhalla kirkolla siunaillaan   pitkin mäkeä on saattoväkeä   ämmien joukossa kuiskaillaan      tuli rankakuormalla mustalla ruunalla   ruumishuoneen risteykseen   nähny ei kettään, kääntyi mettään   eikä se katsonut taakseen      kylmä ja kova maa   mun kotimaa, isieni maa   karu kansa ja kova maa   mun oma maa   kuunnelkaa, kun se laulaa      pantiin multiin, kotia tultiin   siinä se on ja se piisaa   yöt on öitä ja päivät on töitä   talvella kuolleita muistellaan      mutta illan hämärässä kumminkin   sillä veljellä polttaa rintaa   se ruusupensaasta oksan taittaa   pimeän tullen katoaa      kylmä ja kova maa   mun kotimaa, isieni maa   karu kansa ja kova maa   mun oma maa   kuunnelkaa, kun se laulaa