menneiden heikkoudet
höyryävät kuopissa
alavilla mailla vuottaa
hallanvaarami
ich habe mir sagen lassen
hier geschähen merkwürdige dinge
man hat stumme
joi poika senkin kuukauden
ja aikaan kauniin aamunkoiton
hän kouristeli itkien
jää on nykyään harvinaista
lumilinnoja ei rakennella
tavallisesti pääskyse
kolmannessatoista kerroksessa
istun ja pidän sinua kädestä
rumat tummat pilve
tänään on hyvä päivä
päivä älyn ymmärryksen
tänään on hyvä päivä
poika ullakolla yksinään
isän ladattu ase kädessään
rinta raastaa julma tu
die schwächen der vergangenheit
dampfen in ihren löchern
in den frostigen täl
me emme tiedä
mikä harhaan käänsi pään
mikä voima veti
valokiilaan lähes
yli metsän, pellon kirkonkellot
ne kumeana kaikaa sunnuntain
mustissaan oli pap
poimivat joestaan lintuja
suoja-asuissaan hikoavat
visiirin sisäpuolen kyynelee
so war er nochmal
halbwegs gekommen
er hatte sich für besser gehalten
die
se pommikoneiden aalto
yllä tuon uinuvan maan
ajoi hiljaisen, harmaan kulkueemm
nyt on mies!
pienen järven rannalla
kauan sitten kadonneena
seisoo mökki yks
nukun huonosti ja liian vähän
ja kun nukun näen pahan unen
mistään
» More on Timo Rautiainen and Trio Ni