Mitä kaarnaparta näkeekään, pienen ihmismiehen   Astui valtakuntaani luvatta, se matka jää puolitiehen      Vaikk' valtakuntaasi tunkeillaan, niin anna soturin vain elää   Hän tappaa vain sen minkä syö tai mikä koettaa hänet selättää      Saa metsää tallova ylleen suuren vihan   On hieno uhri Tapiolle sankarisi verinen liha      Anna luonnon ottaa omansa, jokainenhan joskus kuolee   Ihmislihan löyhkä metsän tuoksua häiritsee      Jos puita alkaa kaatumaan, saat laittaa heidät katumaan   Metsä vastatkoon niin kuin sinne huudetaan      Tuo sankar' lintuni säikyttää ja taas alkaa nälättää   Hänet hammastikkuun seivästän ja luunsa susille heitän      Metsän herra nyt malttakaa, vielä aika tämänkin sankarin kaataa   Ei luonnon tarvitse kostaa ellei sitä yritetä juhdaksi valjastaa      Tervehdin Tapiota jumalista suurimpia   Jos joku ei valtaasi kunnioita käytä lakejasi ikuisia