Mieleni taas niskuroi ja koittaa alistaa tahtoni siihen valtaansa,
jolla saisi
Kierrän itseni tippa tipalta
Kuivaksi omatunnosta
Korkkiruuvina tarkkailen maai
Kaiken jota hain, kaiken helposti sain
Kaiken pystyn myös unohtamaan
Vaikea per
Piiskasi naamaani rakeet
Repi tuuli hiukseni
Maa paloi allani ja poltti rakoille
Makaan selälläni pöydän alla
seuraan kuinka purukumisi kovettuvat
Ovat tiuka
Lepään tässä selälläni, sillä en kai juuri muuta voi
Pieni reikä
Viisasten kivi
käsissäni tarpeeton
en tiedä miten käyttäisin
siihen pääni
Poika haistelee uutta ilmaa verisellä portilla
Monen mutkan jälkeen avautuu ka
Etsiessäni tiedon jyvää olen seurannut sokeaa kanaa
Se parvensa keskelle joht
Voitettujen kansojen päät koristavat kukkapenkkiäni
Hiljaa hymyillen ne mielt
sinä sanoit: ei!
et tahdo nähdä enää naamaani
hymy muuttunut virneeksi
virn
Lasken alas röyhkeän katseeni
Itkeä jos osaisin niin sitä tekisin
Alimmaisen
Kaikkein rakastetut ovat kaikkein vihatuimmat
Kaikkein halveksittavimmat aorttaa
Ihmeille pienille tahtoisin taputtaa,
muttei vasen käteni tavoita oikeaa
Tahtoi
Käteni vapisevat hiljaa
hautaan niihin kasvoni
pellolla vierasta on viljaa
ei k
» More on Mokoma