Juhlat on jo lopuillaan ja valonviiru aluillaan taivaalla   liikaa on juotu ja maailmaa paranneltu huolella   tuoli on pehmeä, olen kai hetkeksi nukahtanut   lähden sinua etsimään      Jotkut vielä tanssivat tai väsyneinä toisiinsa nojaavat   muistavatko lupaukset ne jotka nyt toisilleen kuiskaavat   aulassa valo on kylmä, se silmäni sokaisee   sitten sunnuntainkello soi      Kuulin sen toisesta huoneesta   ettet enää rakasta minua   oven läpi kaikki näki   kuinka pieni nainen voi hetkessä hajota   kuulin sen toisesta huoneesta   ettet enää rakasta minua   oven läpi kaikki näki   kuinka vahva nainen voi hetkessä hajota, kadota pois      Ovenkahva kädessäni polttaa kuin tulessa olisi se   uskalla en avata, juoksen vain itkien terassille   ysävät säälien katsovat, miten ne tietävät jo   miten yksin mä tiennyt en      Nöyryytys kurkussa, takin mä etsin ja unohdan muut   joku sulle kertoi, nyt kilttinä poikana viereeni tuut   sinua katson ja sanon kun muuta en sanoa voi   kuule kuinka sunnuntain kello soi      Kuulin sen toisesta huoneesta   ettet enää rakasta minua   oven läpi kaikki näki   kuinka pieni nainen voi hetkessä hajota   kuulin sen toisesta huoneesta   ettet enää rakasta minua   oven läpi kaikki näki   kuinka vahva nainen voi hetkessä hajota, kadota pois   kadota pois      Kuulin sen toisesta huoneesta   ettet enää rakasta minua   oven läpi kaikki näki   kuinka pieni nainen voi hetkessä hajota   kuulin sen toisesta huoneesta   ettet enää rakasta minua   oven läpi kaikki näki   kuinka vahva nainen voi hetkessä hajota, kadota pois   kadota pois