Amor kuuntelee, kun huudat:Amor kuuntelee tarkkaanAmor kuuntelee, kun huudat:Amor kuuntelee tarkkaan...armollinen on, ja hyvätai paha suo pahan maan...Amor on äkkisyvä!Amor vie mukanaan!kalleimpaankin kaupunkiin yö onsaapuva yön-ajallaanaurinkomme lämmön viedenkuun loisteen tuoden tullessaanmiesväen hiukset on hopeaaja daamit paljeteissaan sädehtiilipuu limusiinit teatterille,jossa väki laiskasti liikehtii...vaan kun joukosta poissa on yksivoi suurinkin joukko olla yksin niinja niinkuin illan tähtitaivastavielä tähtivierasta odoteltiin...joka saavu ei koko yönä,eikä saavu edes kun taas aamu saa:ja se väki joka odottaa tahtooviikkoja saa odottaa.sillä hän on vaiti kulkenutvaiti ovet avannut, sulkenut: huudahtanutkun on nähnyt neidon sulovartalonhän on kaiken nähnyt, mikä hyvää onsilloin Amor kuuntelee, kun huudat...sinä livahdit ikkunastakerrostalon seinää kiipeilemäänpyjamasillasi, vanha mies,sydäntalven aikaan synkimpään:ikkunasi jotenkin lukkiutui,vaan ei auki ollut rakkaan akkunakaansinä kiljuit kuulle, pidit pirun työnärouva luuli että sitten tiistaiyönä.....näin käy näytelmissä, joissavain kaksin kuutamoa katsellaan,vaivutaan suloisiin suudelmiin(tai elimiä irti leikataan)ja taas Amor kuuntelee, kun huudat...vaan kalleimpaankin liittoon arkion saapuva arjen-ajallaan:se sokean huuman herrattaluttaa vanhainkotiin vaappumaan.ja me vain arvaamattomaltaalueelta voimme saada asunnon,ja meitäkin varoituksitta viedään...siis siihen pyri, mikä hyvää on.