Keijo-kettu,  viiden pennin petkuttaja,  sellin kattoon syljeksi  ja otti vastaan, mitä tarjottiin...  häntä salaa rakasti  siivooja, Roosa-possu,  ehkä juuri siksi siellä öisin siivottiin...  ja jälkeen lukuisien lipevien lupausten  lemmenpurren saapumisesta sormusten satamaan  hän käärii ketun mattoon,  kätkee auton tavaratilaan,  yön turvin porhaltaa pakoon  onni rinnassaan...  mitäs siitä seuraa,  kun on sokkotreffiseuraa?  Carita-sika ketjupoltti,  sorkkia pyyhki polviin...  .tutustuttiin, humpattiin,  kahvitkin kiehautettiin,  tähtiä nähtiin - ja todettiin:  todellakin, nyt oltiin  vieraalla seudulla, alasti ja rahoitta,  kolkot oli kivitalot, routainen oli maa...  hän löysi lainapeitteen  lämmittämään, mutta parempaan  oli pystyttävä ennen  paleltumiskuolemaa...  .yövieraat on päivälle vieraat...  (..yövieraat päivälle vieraat on...)  vain yö tuntee yövieraansa, ja tietää  vierailuihin syyn,  yö tuntee yövieraansa, ja sulkee syleilyyn.  .kun on kohmeessa kiroillut,  varjoissa vaaninut,  yössä armoa anonut  enää piittaamatta, mistä,  on hetkeen tartuttava:  sillä eiväthän  koirapuistojen jätteetkään ole aina  eläimistä...  ja pihamailla huoltamon ajokki vailla ajajaa on!!  -kahvilassaan morsio tarttuu makkaraan...  häämatkansa katkeaa,  ja alun uusi matka taas saa  kun Carita-rouva kaasuttaa,  takakontissa karjutaan.  .yövieraat on päivälle vieraat...