ne oli meitä varten tehty aivan varmasti   ne portaat tyhjyyteen, joita ahnaasti kapusimme   pääsimme korkeuksiin sanoin lausumattomiin   katsoimme kuiluihin, joita kuolevaiset ei nää      Kerto:   patsaat matkaa kylmää tietä auringonlaskun kunniaan   liput heidän käsissään on kangistuneet tuuleen   moni vaunu kultainen kuollut kuljettajanaan   mataa viime säteen jähmettämään maisemaan      paholainen hymyilee, hänkin rakastaa kaltaistaaan   ajan ruhtinas voitelee suureen mielisuosioon   ei kello pysähdy vaikka kantajan aika jättää   ei hymy hyydy, se kasvoille halvaantunut on      Kerto