Mielen järvellä soutaa    valkoisessa purressa    kolme kimaltavaa neitoa,    joihin hampaansa upottaa       Ja kun aurinko pilvien välistä    iskee maahan kiilansa    polttaa lihan luista,    ottaa meidät itseltämme pois    loputon lupaus jää    aina vaille lunastajaa    ääretön nälkä, joka lopulta itsensä syö       Ihon kartalla matkustaa    joukko tutkimusmatkaajain    murhata ja valloittaa    he tahtovat tämän maan    iho pimeän sisässä hohtaa    kutsuen karkeloon       Minä luotan suureen ääneen    luotan tuoksuun eläimen    jätän kaikki ihanteeni alastomuuden tähden    ääretön autius    täyttyy hetkeksi voimasta    tulevien kansojen paljous nostaa päätään tyhjyydessä