Vain talven uniako kaipaan, kun jään tähän tyhjään taloon   talvivaloon, kylmään unohdun   kun yön merkitsemät kasvot hautaan tyhjään päällystakkiin   lumisateen tuoksu siinä on      Kuka olikaan sisälläsi viime yönä?   Kenen tummaan kylkeen painauduit?   Kuka saikaan elämäsi hehkumaan kirkasta valoaan?      Kerto:   Talvi unineen aamuun harmaaseen   haipuu hiljalleen, vaipuu nietokseen   hellään kylmyyteen, pieneen kiitokseen   sen lopettaa saan,    sen lopettaa saan      Se oli valokaaren hehku, sula sokaisevan tosi   ympärillä kohiseva yö   niin kuin uni jonka muistaa   elämä jota elää   vaikkei sitä koskaan kiinni saa      Minä katsoin ikkunasta pitkään   harmaaseen sumun asfalttiin   minä katsoin jälkiä lumessa vainko omiani      Kerto      Vain talven uniako kaipaan, kun jään tähän tyhjään taloon   talvivaloon, kylmään unohdun