talvi tulee taas, sytyttää taivaanvalot   kietoo käärinliinaansa ja   polttaa ihon kylmyydellään   hymyilee tuulin viisain   talvi, joka on lempeämpi   kuin kesä konsanaan   talvi huokailee tarinaa   jolla ei ole enää kertojaa      Kerto:   menen nukkumaan ja toivon   etten enää koskaan herää   kevätpäivään raastavaan (2x)      muoto uinuu taas    pehmeissä vaatteissaan   ei tarvi odottaa    ottaa osaa, kantaa kortta   jos puro virtaa hiljaa   kylmyydessä, kirkkaudessa   vieraiden tähtien alla   laulaen surujaan      Kerto 2x      "minä tulen illansuussa   isken tulta kaminaan ja   istun pitkään lattioita   tuijottelen talviteille" (2x)