se on asia sinänsä huutaa patti punaisena kun on kahdeksantoista   ja luulla että joku Metallica aikoo muuttaa niinku maailmaa   ja muuttaahan, se raivaa tietä kaikelle paskalle metallille   jota sitten joutuu kuuntelemaan vittu koko lopun ikäänsä   vaikka satiiri on kuollut (sillä kulttuuri on taas oma parodiansa)   ja yhteisö on vaihtanut ihanteensa turvan illuusioon   on se asia sinänsä huutaa vielä päälle nelikymppisenä   mutta tässä iässä todella vasta alkaa tyhmyys kyrpiä ja   kyllä nimittäin juilii että kaiken maailman sössötkin   ne luulee olevansa jotain (jos nappaat haikuni) silivatisei   ja kuten Gabi sanoo, särökitara on uusi haitari   ja kansa on uusi oopiumi, itselleen, hohhoijaa, mummot!   mä haluun olla tähti ja viihdyttää, haluun runkata peiliin ja kiihdyttää   kaiken järkevän ja arvokkaan lopullista niittiä jossain leikkaamon nurkassa   liekö tämä kyllin realistista rautalankapuhetta kaverilta joka asuu maalla   omakotitalossa, kävelee näin, lukee päivät ja kirjoittaa yöt   sanoin aiemmin, että mytologiat tiedostamattomina elää meissä   ja tiedostamattomina ne ottaa meistä voiton   mitäs minä sanoin, heppirei! Halitulijallaa.   Here, logging of, Yrjänä 2008, piis!