Tuokaa eteeni hänet ken istuu    Gayomartin kannella.    Heittäkää eteeni maahan hänet    ken vielä uskaltaa uhmata.    Ken tajua ei luomus olevansa    oman kuninkaansa,    tiedä, että elämänsä on vain unta ja valhetta!       "Mätänevien lasten tuoksuun,    lihaan välissä hampaiden,    muistot vangittu pyörään kidutusten,    aikaan hidastettuun,   murskaantuvien luiden musiikkiin,   äänettömiin kuoroihin"      Etsi ja tuhoa ainoa käskynsä, loputon lupaus kivusta    rajaton tahto ja voima pahaan, yllään vain hiljaisuus kaikkeuden    musiikki särjetyitten luitten, kolkot kuorot kuolleitten    onkalot sokeitten silmien ja naamiot nyljetyitten       Mustina kataraktien yöstä    nousevat laulaen kuolemaa    ihmisen kaltaiset eläjät varjojen    kuninkaan kalpeat käskyläiset    autiot jäljiltään ihmisten seudut ja    edellään kylmyys kävelee    lopulta löytävät etsittynsä, hän    heitä astelee halaamaan       Niin    herramme määrää    siis    lähdemme matkaan    pian    palatsiin metsästäjäin    saaliimme tuodaan