patosivat tämän joen, kun olin vielä pieni   pienenpieni syntymätön, piste solujen saatossa   merkkinä siitä arpi tässä ja kaulalla linnunhammas   kädessä sauva sileä puuta ja silmissä pitkä katse      Kerto:   virtaan alkuvesien    heittäydyn ja kuljen    aina virran mukaan    alas vesiin lämpimiin    kohtuun merten vanhain    kehtoon vuoksien    eikä padottua tätä vettä saa       luona hiljaisten koskien, luona siipien iskun    kurotan kohti veden pintaa, kurotan päin yötaivasta    joka on niin syvä täällä, sinne ei parane pudota    koettaa hyvää onneaan    kosken voimaa vastaan       tulee aamu taaskin    valon kehrä kiertää kiven    jos kohta varjot lankee    lankee ne jotta valo näkyisi    paremmin kirkassilmän    katsoa kauneutta    koreutta maanpiirin humalluttavaa      Kerto