Mies on vieras itselleen, sydän hohkaa pelkoa   satua, tarinaa, sitä on pakko toteuttaa   kodittoman valloittajan sankaruutta tavoitella   loimun lailla riehuin elämänsä todistaa      Kuin piirteet herkän käden kerran siveltimin piirtämät   katoais liekkiin nauravaan!      Uninaisen poski hehkuu suuren tulen heijastumaa   siellä sielun silmukassa palaa henki levoton   en tiennyt käden kuolevaisen voivan pyhää koskettaa   en tiennyt mikä voima!      Minulla ei ilman sitä   minulla ei ole mitään (x2)      Tule aamu, tule ehtoo, lepattajat lepattavat   syliahjon kipunoihin unohtavat hornannielun   että edes kerran, hetken verran tietäis olevansa   samaa juurta voiman      Minulla ei ilman sitä   minulla ei ole mitään (x2)      Kun katsoo suuren tyhjyyden ilkkuvaan ilvehahmoon   ponnistaa tahtonsa ja repii viimein reiän varjoihin   hämärillä teillä tyttö, tähtisilmä, kultakutri   taivaallisen puhemiehen tarjoama mielitietty      Minulla ei ole mitään!