Käy tuuli yli luhistuneen vuoteen   linnut tytön nukkuvan silmistä tappelee   pohjoinen, etelä vaihtaa paikkaa   itken maailmankaikkeuden pohjalla      Viisaus rehottaa tuolilla ja tuomitsee   rakkaus makaa tunkiolla naama saastaa auraten   mädäten haaveisiinsa turhuuksia kosiviin   juhlien voittoa pahasta      Ja huokauksista rakennetut laivat kääntää kylkeään!      Chorus:   Vuodet kuluu, virheistä ei opi kasvojaan   aika mataa, nopeaa on unohdus, se vaan (2x)      Sielu on tehtävä   ei esine, näinhän me sovittiin   ja unet kartta kohti loputonta jokea   missä sanat on voimia   ja silmät vielä majakat   piripintaan kaadettu aurinko      Minun salainen nimeni on kadotus   unohtunut elämä, poisheitetty   jalka voitokkaana päällä niskani   vaikka korisen vielä hiljaa      Ja turhuuksista rakennetut laivat uppoavat satamaan!      Chorus