Kun lyömme Jumalan kodin liekkeihin roihuaa hyvyys tuhkaksi tulessa
Merkki Juma
Näinä vuoden harmaina hetkinä
tunnen oloni entiseksi,
kuin joskus mielessäni
Ja niin tulimme ratsastaen loppu muassamme, tulimme kera Tuskan, Nälän,
Yön vaelluksella läpi hämärämetsäin tuuli kylmyyden ja talven myrskyää y
Padassa suden myrkky
Tulella murhatun lapsen rasva
Kiehuu lepakonveri
oopiumi -
Öinen metsä hukkuu peittyen
hiirenhiljaa lumeen kalpeaan,
talvihuntuun surunva
Tunne likaisimman käden kosketus
turmeltuneen sielun syvin olemus
Saastuneesta
Viimeisen taistelun olemme käyvä kuoleman myrskyssä...
Me murskaamme kristity
Varjon vihat, Valon surma, sanoina yhteen saatettiin, puettiin kuuteen ja
I have bestowed pains in lucid and timeless Graveyard harbours
Kristus kuuluu historiaan,
ei nykyaikaan, -paikkaan,
tänne Pohjolaan,
kristitty
Veri herättää minut jälleen
usvan noustessa tuhkasta
Myrskyn äänien terveh
Vuodet vierivät,
en muista montakaan,
en syksyn tuulia,
en kevään kohinaa.
Va
Kristityn kuoleman myrsky...
Ratsut Hänen liekkinsä varjoista allamme lyömme
In night’s wandering through dimwoods the wind of coldness and
» More on Horna