Se oli vuosi sitten, näihin aikoihin   Mä olin menossa stadiin treeneihin   Kun motarilla rattiin nukahdin   Lasinsirujen seasta heräsin   Se mitä Volvosta oli jäljellä   Paloi hirviaidan vierellä   Ja minä makasin ojan reunalla   Minä katselin pilviä taivaalla      Pudisti päätään tohtori sanoen:   "Naarmuakaan sinusta löydä en   Sun ei pitäisi olla ees hengissä   On enkeleitä sul ollut kait kyydissä"   Mut mä tiesin et jotain on pielessä   Faija nimittäin seisoi mun vieressä   En ollut nähny sitä sen jälkeen   Kun se vuosia sitten hukku Kirkkojärveen      Mä olen mennyt kai sekaisin   Mut äijä tullut on takaisin   En koskaan uskonut aaveisiin   Ei niitä ole   Kaikki tietää sen      Mun päätäni särki kun valkeni aamu   Oli seurassain edelleen faijani haamu   "Ei se ollutkaan unta!" mä parahdin ääneen   Käveli kummitus sänkyni ääreen   Ja sanoi: "Näiden kaikkien vuosien ajan   Olen perääsi katsonut takana rajan   En sivusta voinut enää seurata siellä   Romutit mun Volvon - vielä suoralla tiellä!"      Mä olen mennyt kai sekaisin   Mut äijä tullut on takaisin   En koskaan uskonut aaveisiin   Ei niitä ole   Kaikki tietää sen      Meni päiviä monta, kului viikkoja kaksi   Faijan haamu muuttui läpikuultavaksi   Sit yhtenä aamuna silmäni avaan   Levoton kummitus kämpässä ravaa   Ja sanoo: "Mun ei pitäisi olla täällä   Must on taivaassa etsintäkuulutus päällä   Adios, mä lähden    Mut ei huolta   Mä pidän silmällä sinua tuolta"      Sit se kadota alkaa jo näkyvistä   Kun sanon: "Ois vielä kysymistä   Mitä tapahtuu silloin kun muakin viedään?   Mikä meininki on, täytyy saada tietää!"   Haamu kelaa   Sit hymyillen nyökkää   Ja kuiskaa: "Siel on tupakkaa eikä lainkaan syöpää"      Mä olen mennyt kai sekaisin   Mut äijä tullut on takaisin   En koskaan uskonut aaveisiin   Ei niitä ole   Kaikki tietää sen      Olen kai sekaisin   Mut äijä tullut on takaisin   En koskaan uskonut aaveisiin   Ei niitä ole   Kaikki tietää sen      Kaikki tietää sen   Kaikki tietää sen   Kaikki tietää sen