Armeijan jälkeen viisi vuotta valui baarin miestenhuoneen viemäriin   Jokainen tuoppi jonka join   Oli bensaa liekkeihin   Sanoin aina, että jätän tämän peikkometsän heti kun vain voin   Silti jäin rinkiin pyörimään   Seiskahaita pidellen   Olin mielestäni liian iso kala tähän kuralätäkköön   Uhosin lähteväni pois   Naama baaritiskillä      Olin täynnä pyhää vihaa   Ohjus vailla kohdettaan   Otin rintaan tatuoinnin: Aake Kallialan pään   Se ei naurata enää      Aa, kaivoskylän poika huutaa   Aa, kaivoskylän poika huutaa   On vain mahdotonta saada ääni kuulumaan   Se hukkuu miljoonien samanlaisten surinaan      Krapulassa ovisummeri, se pauhasi kuin sumutorvi   Ovella seisoi enkeli   Kaunis postinkantaja   Häntä piiritin ja maanittelin, laitoin elämäni remonttiin   Sitkeyteni palkittiin   Häämarssi oli Paranoid   Tästä on nyt viisi vuotta, pikkukylän poika viimein rauhoittui   Onni löytyi sittenkin   Lähempää kuin luulinkaan   Menin töihin kaivokseen, nyt olen kaikkea mitä ennen halveksin   Viime vuonna rakensin   Talon metsän kupeeseen      Velkaa riittää vielä vuosikymmeniksi eteenpäin   Töissä kuulee juttuja: väkeä ehkä karsitaan   Vaimokin on pieniin päin      Aa, kaivoskylän poika huutaa   Aa, kaivoskylän poika huutaa   On vain mahdotonta saada ääni kuulumaan   Se hukkuu miljoonien samanlaisten surinaan      Nukahdamme sylikkäin   En tiedä mitä tekisin ilman sinua   Tai oikeastaan tiedän