Helsinki kerran vuodessa   Aavekaupungiksi muuttuu   Juhannus kadut tyhjentää   Ihmiset lähtee etsimään   Järvenrantamökkejään      Aamulla lähden kulkemaan   Autiota torin laitaa   Päätän jäädä katsomaan   Levykaupan ikkunaa   Hetken siinä seisahtaa      Äkkiä valo heijastaa   Ikkunan pintaan vanhan miehen   Mies on harmaa vaatteiltaan   Harmaa hiuksiltaan   Harmaa kasvoiltaan      Lasin kautta tämän nään:   Vanhus rinnallani seisoo   Vaan kun häneen käännän pään   Näky veren pysäyttää:   Kadulla seison yksinään      Se on vain urbaania legendaa   Kummitusjuttu kukaties   Varjona ikkunoissa välähtää   Et muuten sitä nää   Hakaniemen harmaa mies      Lähden matkaa jatkamaan   Vilkuilen vielä selän taakse   En vain suostu uskomaan   Helteet pääni sekoittaa   Sen täytyi olla harhaa vaan      Mereltä tuuli puhaltaa   Kaupunki vihdoin herää henkiin   Ratikka lonksuu kiskoillaan   Poliisit maijaan taluttaa   Uupunutta juhlijaa      Se on vain urbaania legendaa   Kummitusjuttu kukaties   Varjona ikkunoissa välähtää   Et muuten sitä nää   Hakaniemen harmaa mies      Sairaalan pihaan kävelen   Nousen graniittiset portaat   Vanha talo kivinen   Köynnöstä päällä rappauksen   Suuren oven aukaisen      Hissillä toiseen kerrokseen   Käytävän päästä löydän huoneen   Siellä minuun takertuu   Maailman pienimmät sormet      Se on vain urbaania legendaa   Kummitusjuttu kukaties   Varjona ikkunoissa välähtää   Et muuten sitä nää   Hakaniemen harmaa   Hakaniemen harmaa mies