Katselen kattoon, ääniä kuuntelen   taas rouva ruusunen selloaan soittaa   tunnen tän biisin oon kuullut ennenkin   siihen on sanatkin joita mä en muista      Hän yläkertaan muutti asumaan   jälkeen sen Jokimaan joka joutui linnaan   katselen kattoon, soittoaan kuuntelen   ja kuvittelen sen mitä sill' on päällään      Se on hieno nainen, rouva Ruusunen   rauhaa saa mä en, häntä vain mietin   kerran me mentiin hissillä kahdestaan   sill' on muovikasseissaan voita ja piimää   ja mä niin tahdoin tunteeni tunnustaa   mut suustain tuli vaan, et "onks sulla kelloo?"      Ja kusipäinen on pieni äijä sen   herra Ruusunen, se pikku Hitler   sellainen nainen ansaitsis parempaa   antaisin mitä vaan, sellainen nainen      Mut vielä tää muuttuu, ensiksi tietenkin   työnnän sen Hitlerin jätekuiluun   ja rouva R:n, sen mä vien etelään   johonkin lämpimään, en säästä missään   mut ne sen kersat - ne saa jäädä pakkaseen   ne seiniin piirtelee ja kusee hissiin