Nämä kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat   Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat   Tuosta ojasta me silloin fillareita naarattiin   Jälkeen vedonlyönnin jossa jälleen hulluus punnittiin      Koulussa kavereiden kesken me tytöt jaettiin   Ne kiljui välitunneilla kun niitä takaa ajettiin   Ja kun faijan bändi soitti vein kaikki katsomaan   Kuunnellessain tunsin poltteen - mun piti päästä soittamaan      Mun täytyy kävellä näin   Mun täytyy kävellä näin   Kun jotain herää sisälläin      Minä olin kahdentoista kun me maalle muutettiin   Ja vain vuotta vanhempana katsoin kun faijaa haudattiin   Mutsille jäi neljä lasta, uusi talo velkoineen   Mutta jotenkin se selvis - elämä alkoi uudelleen      Me silloin kavereiden kanssa tämä puisto vallattiin   Meidän mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla käveltiin   Ja me tiedettiin miten koko kylän katuvalot sai sammumaan   Aloin kirjoitella lauluja, ne käsittelivät kuolemaa      Mun täytyy kävellä näin   Mun täytyy kävellä näin   Kun jotain herää sisälläin      Löysin elämäni naisen ja me yhteen muutettiin   Olin kakskytviis kun sanoin: "Please, eikö mentäis naimisiin?"   Nyt meil on omakotitalo, vaimo työkseen opettaa   Minä nukun päivät ja valvon yöt - nää biisit pitää kirjoittaa      Koiran kanssa joskus myöhään harjulle me kiivetään   Ja sieltä käsin katsellaan nukkuvaa Nummelaa   Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan   Mä taidan kuulua tänne...      Mun täytyy kävellä näin   Mun täytyy kävellä näin   Kun jotain herää sisälläin