Joen mutkassa on talo   Pieni tila peltoineen   Pihamaalla suuri koivu   Joka nousee korkeuteen   Kun olin nuori poika   Tuohon koivuun kiipesin   Ja kauas maailmaan ääriin   Sieltä nähdä yritin      Joen rantaan, tähän paikkaan   Isoisä aikanaan   Saapui kirkkain silmin   Toteuttamaan unelmaa   Omin käsin raivas pellot   Kaatoi yksin suuret puut   Maailman jääräpäisin mies   Isoisä vastaan muut      Minä menen joen luokse   Katson vettä virtaavaa   Se uupumatta juoksee   Kohti merta suurempaa   Vuodet vaihtuu, aika muuttuu   Työ ei milloinkaan   Isät raataa, he metsät kaataa   Ja pojat perii maan   Joki virtaa vaan      Suomi joutui sotaan   Ja isä syntyi maailmaan   Jossa leikkimisen sijaan   Pojat pantiin raatamaan   Toimeentulo oli niukkaa   Hän varttui känsät käsissään   Kirkonkylään muutti tyttö   Jolla oli nauru silmissään      Pari vuotta häiden jälkeen   Isä sai tilan hoitaakseen   Ja minä olin vuoden vanha   Kun äiti muutti taivaaseen   Hän oli mennyt jokeen uimaan   Ainakin niin uskotaan   Häntä löydetty ei koskaan      Minä menen joen luokse   Katson vettä virtaavaa   Se uupumatta juoksee   Kohti merta suurempaa   Vuodet vaihtuu, aika muuttuu   Työ ei milloinkaan   Isät raataa, he metsät kaataa   Ja pojat perii maan   Joki virtaa vaan      Isä alkaa olla vanha   Voimat hiljaa häviää   Nyt eläimet ja pellot   Kaipaavat uutta isäntää   Minä olen ainut lapsi   Ei ole ketään muutakaan   Joka isieni työtä   Pystyisi jatkamaan      En tahdo tätä taakkaa   Tahdon oman elämän   Saatan olla isän poika   Vaan en silti ole hän   En vanhan miehen silmiin   Enää pysty katsomaan   Mutten kuulu tähän paikkaan      Minä menen joen luokse   Katson vettä virtaavaa   Se uupumatta juoksee   Kohti merta suurempaa   Vuodet vaihtuu, aika muuttuu   Työ ei milloinkaan   Isät raataa, he metsät kaataa   Ja pojat perii maan   Joki virtaa vaan